Ne perinteiset ihmissuhdeneuvot, joissa paasataan siitä, että aseta aina muut etusijalle, eivät tee kaikkia autuaaksi. Toisten tunteita ja tarpeita herkästi aistivat överiempaatikot toimivat ihmissuhteissa jo lähtökohtaisesti niin eli aivan käänteisellä logiikalla verrattuna heihin, jotka jo tottuneesti tuijottavat enimmäkseen omaan napaansa. Tämä kirjoitussarja avaa överiempaattisen ja herkän ihmisen aivoituksia ja havaintoja liittyen ihmissuhteiden ajoittaiseen kuluttavuuteen sekä siihen, miten herkkä ihminen voikin kokea olonsa kevyeksi ja vapautuneeksi ihmissuhteissaan.
Olen yli 30 vuotta harjoittanut suhteissani erittäin etevästi överiempatiaa ja uupunut ja masentunut koettaessani mukautua ”ympäröivän maailman odotuksiin” kerta toisensa jälkeen. Vasta viime vuoden aikana tämä elinvoimaani imevä vinoutuneiden käsitysten vyyhti alkoi kunnolla aueta.
Rupesin tunnistamaan sekä omassani että kohtaamieni ihmisten käytöksessä kaavoja, joiden perimmäisenä hyvänä tarkoituksena on tuottaa käyttäjälleen iloa ja helpotusta. Kuitenkin, kun näihin hetkellistä tyytyväisyyttä takaaviin toimintamalleihin turvautuu kroonisesti, alkaa jo pelkkä ajatuskin sosiaalisista tilanteista ahdistaa.
Tie ulos tukalista ihmissuhdetilanteista alkaa siis siitä, että tiedostat miten toimit ja minkälaiset käsitykset pitävät vanhoja kaavoja yllä. Tiedostamisen alkuun pääset tutustumalla tässä juttusarjassa esiteltäviin kuluttaviin käyttäytymismalleihin ja pohtimalla miten ne toteutuvat omassa tai läheistesi elämässä.
Ensimmäinen malli, jonka ristin nimellä ”Toiset ensin” tarkoittaa sitä, että asetat aina toiset etusijalle omien tarpeidesi kustannuksella. Seuraavaksi kerron seikkaperäisemmin mistä siinä on kyse ja miten voit ruveta ottamaan etäisyyttä kyseiseen kuluttavaan käytöskaavaan.
1. Kuluttava kaava: Toiset ensin
Tässä kaavassa kyse on siitä, että huomiosi on täysin liimautunut toiseen henkilöön, hänen edesottamuksiinsa ja olotiloihinsa. Herkkyytesi ja huomiosi itsesi ulkopuolelle suuntaamisen johdosta pystyt tuntemaan ja aistimaan mitä toinen tarvitsee ilmiömäisellä tarkkuudella. Mitä läheisempi ihminen on kyseessä, sitä empaattisemmin käytät energiaa hänen tunteistaan ja tarpeistaan huolehtimiseen omiesi kustannuksella. Jos olet ajautunut useampien ihmisten rykelmään, koetat kantaa vastuuta aivan kaikkien oloista. Se jos mikä käy työstä.
Kaavaa on helpointa noudattaa vuorovaikutustilanteessa, mutta sen vaikutukset saattavat iskeä huomaamattasi myös tilanteissa, joissa olet ihan yksin, esimerkiksi silloin kun koetat tehdä itsenäisesti töitä. Niinäkin hetkinä mielessäsi soivat taustalla muiden ihmisten toiveet ja vaatimukset, joita kaikkia pyrit parhaasi mukaan täyttämään.
Fokuksen pitäminen visusti itsensä ulkopuolella perustuu varhain lapsuudessa muodostuneeseen käsitykseen siitä, että rakkaus on ehdollista: ”Vanhempani hyväksyvät minut ja osoittavat rakkauttaan vain, jos käyttäydyn nätisti ja harmittomasti, juuri kuten he haluavat.” Jos vanhemmat ovat hermostuneita, herkkä pieni lapsi voi tulkita tilanteen siten, että hänen ainoassa turvasatamassaan myrskyää. Hän valitsee selviytymisstrategiakseen mahdollisimman kilttinä olemisen ja vanhempien tahtoon mukautumisen, jotta tyyni rakkaudellinen ilmapiiri säilyisi.
Lapsen on siis ensin varmistettava, että hänen vanhempansa voivat olla turvassa ja onnellisia, jotta hän voisi itsekin kokea niin ja tulla hyväksytyksi. Tämä lapsuudenperheestä tuttu turvallisuutta tuova, mutta silti pitkässä käytössä uuvuttava asetelma toistuu ihmissuhteissamme niin pitkään kunnes keksimme, että toisinkin voisi olla. Yleisin esimerkki tämän kaavan toistamisesta omassa elämässäni on ollut läheisten ihmisten huolien kuuntelu ensin ja omista murheista vaikeneminen, ettei toinen osapuoli nyt vaan kuormittuisi enempää.
Miltähän tuosta toisesta tuntuu?
Mitä voisin tehdä, jotta sillä olisi helpompi olla?
Kroonistuessaan kaava toimii niin, että otat harteillesi pelastajan viitan ja alat huolehtia toisten ihmisen negatiivisten tunteiden taakasta ennaltaehkäisevästi. Olet valmiina joustamaan, olemaan avuksi, jäämään jonon hännille ja hoitamaan ylimääräiset työtehtävät jo ennen kuin kukaan on ehtinyt sitä edes toivoa. Muut ihmiset varmasti aistivat auttamishalusi, ja ehkä hymysi harhauttaa heidät luulemaan, että asetat muut aina ilolla etusijalle.
Kun kiireissäsi huolehdit muista, jäävät omat tarpeesi sivuun. ”Ei” ei kuulu sanavarastoosi, kun joku pyytää sinulta jotakin. Jos joskus joku tarjoaakin apuaan sinulle, kieltäydyt siitä, sillä pärjääthän hyvin yksinkin. Sinulle on paljon tärkeämpää se, miten voit tukea tuota toista tällä elämän kivisellä tiellä. Vasta kun olet varmistanut, että toinen osapuoli voi mukavasti, voit hyvällä omatunnolla ottaa vastaan kiitoksia, hyväksyntää ja huomiota itsellesi ja kokea edes hetken verran olevasi tärkeä.
Eikä muiden huomioimisessa ole mitään pahaa, halu olla avuksi muille ihmisolioille on sisäänrakennettu psykologiaamme ja olennainen taito eloonjäämisenkin kannalta. Mutta kuten varmaan olet jo huomannut, överiksi vedetty muita varten eläminen johtaa pitkällä tähtäimellä itsensä kadottamiseen ja hiljaiseen katkeroitumiseen.
Katkeroituminen syntyy siitä, että hyväksynnän hankkimisesta on tullut näkymätöntä vaihtokauppaa, jossa jäät toistuvasti ilman sinulle kuuluvaa osaa. Koetat parhaasi mukaan miellyttää ensin muita, ja sitten odotat hiljaa, että vastalahjaksi joku huomaisi joskus sinutkin. Voi kuitenkin olla, että tähän kaavaan takertumisen tähden kävelet päivittäin sellaisten tilanteiden ohi, joissa voisit tulla kohdatuksi sellaisena ihmisenä kuin olet, ilman että sinun täytyy lunastaa erityiskohtelua mitenkään. Nuo tilanteet voivat lipua ohitsesi, sillä olet tottunut siihen, että a) sinun on huomioitava toinen ensin ja b) on niin harvinaista, että sinut huomattaisiin, että sen täytyy olla erehdys.
Överiempaattinen ja herkkä ihminen todennäköisesti piilottaa katkeroitumisensa tarkoin muilta ja peräti itseltään siirtämällä sen kiellettyjen tunteiden painekattilaan. Toinen vaihtoehto on, että hän syyllistää itseään negatiivisista tunteista ja koettaa löytää asian valoisamman puolen tai tien ulos tukalasta tilanteesta. Joidenkin tapausten kohdalla pitkään jatkuva käsittelemätön katkeruus voi saada aikaan uhriutumisen kierteen (johon törmäämme Osassa 3), jossa usein koetaan syyn omasta huonosta kohtelusta olevan muiden niskoilla, oli se sitten tiedostamatonta tai ei.
Kaavaa yllä pitävä harhakäsitys: Voin olla onnellinen vasta, kun tuo toinen on.
Vapaudu kaavasta: käännä huomio itseesi
”Toiset ensin” –kaavasta vapautumisen reitti on yksinkertainen, joskin sen omaksuminen vaatii jonkin verran harjoittelua. Harjoittelun määrä riippuu siitä, kuinka itsepintaisesti olet ostanut ajatuksen siitä, että sinulla ei ole minkäänlaista arvoa tai merkitystä, jollet saa ensin muita ihmisiä ympärilläsi kukoistamaan.
Ratkaisu on tässä: Sinun on huomioitava itsesi, omat tarpeesi ja tunteesi.
Se käy niin, että opettelet tunnistamaan omat hienovaraiset kielteiset tunnereaktiosi, joita jatkuva muita varten eläminen sinussa aiheuttaa. Sitä voit harjoitella esimerkiksi palauttamalla viimeksi kokemasi uuvuttava tilanne mieleesi. Huomaa missä kohtaa kehoasi uupumus tuntuu? Mitä tapahtuu, kun annat tunteen laajentua vapaasti? (Lisää keinoja tunteiden tunnistamiseen löytyy kirjoitussarjan seuraavasta osasta.)
Tarpeisiin pääset käsiksi yksinkertaisesti kysymällä itseltäsi:
Mitä minä kaipaan juuri nyt?
Kun alat ylipäätään tiedostaa omia tunteitasi ja tarpeitasi ja kunnioittamaan niiden viestejä, alkaa omien rajojen vetäminen tapahtua itsestään. Harjoitteluvaiheessa voi tehdä hyvää valita ihan tietoisesti, että tästä lähtien huomioit itseäsi ennen muita. Kuulostaa suorastaan itsekkään kusipäiseltä, mutta lupaan että maailma ei siihen kaadu.
Entä oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että jotkut saattavat jopa nauttia siitä, että saavat olla sinulle avuksi tai antaa sinulle jotakin mukavaa! Mitä jos antaisit heille vihdoin mahdollisuuden ja avaisit itsesi ottamaan vastaan huomiota, ilman mitään vaatimuksia vastapalveluksista?
Pienenä varoituksen sanasena haluan mainita, että alkumetreillä tarpeiden ja tunteiden ilmaisu voi olla kökköäkin kökömpää. Pehmeän laskun saadaksesi sitä kannattaa harjoitella mahdollisimman turvallisessa ympäristössä kuten läheisten kanssa tai asiaan keskittyvällä kurssilla. Vaikeustasoa kannattaa hilata ylöspäin vasta sitten.
Itse aloitin tarpeideni ilmaisun harjoittelun parisuhteessa, jossa suhteen toinen osapuoli oli ruvennut samoihin aikoihin ottamaan huomioon omia tarpeitaan. En tähän hätään keksi haastavampaa ympäristöä tälle harjoitukselle. Olit kummalla puolella tahansa, myötätunnon ja hyväksynnän harjoittaminen on tällaisessa tilanteessa valttia, vaikkei toinen ensi yrittämältä suoraan onnistuisikaan kertomaan ymmärrettävästi tuntemuksistaan tai toiveistaan.
Kun ensin käsität, mitä itsesi huomioiminen tunteiden ja tarpeiden tasolla tarkoittaa, on helpompi alkaa tasapainottaa yhtälöä siten, että molemmat voivat tulla otetuksi huomioon. Harjoituksen myötä ilmaisu alkaa saada kauniimpia sävyjä ja turhilta kolareilta vältytään.
Voi kuitenkin olla, että osa ystäväpiiristäsi ei enää haluakaan kaveerata kanssasi, kun rupeat vihdoin näkemään myös oman napasi. He ovat niitä ihmisiä, jotka ovat tottuneesti kävelleet ylitsesi ja mielellään käyttäisivät hyväntahtoisuuttasi, joustavuuttasi ja anteliaisuuttasi omien etujensa nimissä jatkossakin. Nyt on sinun vuorosi miettiä, haluatko itse olla tällaisten henkilöiden kanssa tekemisissä?
Ne ihmiset, jotka jäävät elämääsi ja pitävät uudesta tavasta ilmaista itseäsi, ovat sitä kultaisinta seuraa, jossa voit hengailla aivan vapautuneesti – ilman että koet yhdessäoloa kuluttavaksi. Kuluttavuus vanhassa kaavassa, jossa sinun on jatkuvasti huomioitava muut, syntyy nimittäin ensisijaisesti siitä, että koet omien rajojesi tulevan jatkuvasti lytätyiksi, muttet överiempaattisena kehtaa mainita siitä saati tiedosta koko asiaa.
Tästä lähtien voit valita toimia toisin ja edetä pienin ja yhä kevenevin askelin ihmissuhteiden alati muuttuvissa maisemissa.
Kuulostaako tämä kaikki sinusta tutulta? Jos kuulostaa, lukisin mielelläni minkälaisia ajatuksia tämän kaavan tiedostaminen sinussa herättää. Muista myös tsekata juttusarjan seuraavat osat ja tuleva ryhmävalmennuksemme, jossa saat hyvän sysäyksen omien tarpeiden ja tunteiden huomioimiseen.
TULEVAT TAPAHTUMAT JA VALMENNUKSET:
Järjestämme tapahtumia ja valmennuksia ja tuotamme sisältöjä herkille, erityisherkille ja herkkyydestään kiinnostuneille ihmisille, joilla on tapana vetää toisten tarpeista ja tunteista huolehtiminen överiksi oman hyvinvointinsa kustannuksella.
Mikäli haluat saada tiedot ensimmäisenä tulevista tapahtumistamme, jätä yhteystietosi sivun lopussa olevalla lomakkeella tai ilmaise kiinnostuksesi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info@herkkajavahva.fi
Tervetuloa mukaan!
Sydämellisin terkuin,
Noora Korppi