Mikäli olet överiempaattinen eli sekä aistit voimakkaasti että otat vastuullesi toisten tunteita ja tarpeita, on todennäköistä, että ylikuormitat itseäsi jatkuvasti oman hyvinvointisi kustannuksella.
Lähes kaikki ihmiset kykenevät empatiaan ja pystyvät asettumaan toisen asemaan ja tunnetilaan niin halutessaan. Herkällä ja överiempaattisella myötäeläminen menee yli. Hän imee toisten tunne-energioita itseensä kuin pesusieni vettä ja ottaa ne perusteettomasti omakseen.
Miksi tuosta henkilöstä tuntuu tuolta? Olenkohan tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain, mikä aiheuttaa sen? Mitenköhän minun pitäisi nyt olla, jotta voisin helpottaa tilannetta? Että tunnelma ei olisi niin raskas. Pitäisköhän minun sanoa jotain? Vai olenko hiljaa? Että konfliktilta vältyttäisiin ja voisimme edetä hyvässä hengessä. Ja niin edelleen.
Överiempaattisina ihmisinä olemme treenanneet taitomme lukea toisten tunteita ja tarpeita ylikuntoon. Tämä koskee erityisesti tunteita, joita ihmiset eivät näytä avoimesti, vaan pyrkivät tukahduttamaan. Nämä tunteet ovat monesti negatiivisia, koska me ihmiset pidämme niitä usein vähemmän sallittuina kuin positiivisia tunteita.
Tukahdetut tunteet ovat kuin bensaa överiempaattisen liekkeihin. Mitä enemmän ihmisessä on padottua kärsimystä, sitä helpommin herkät ja överiempaattiset aistivat sen.
Miten överiempatia syntyy?
Kirjailija ja terapeutti Alice Miller kertoo kirjassaan The Drama of Being a Child, että överiempatiaksi nimeämäni toimintamallin omaksuneet henkilöt ovat hioneet kykynsä aistia toisten tunteita ja tarpeita tiedostamattomista, intuitiivisista signaaleista huippuunsa.
Kun herkkä ja voimakkaasti sekä omat että toisten tunteet kokeva lapsi kasvaa ympäristössä, jossa kaikenlaiset tunteet ja tarpeet eivät ole sallittuja, hän voi kehittää överiempatian selviytymiskeinokseen.
Lapsi kokee, että saadakseen turvaa ja huolenpitoa hänen täytyy jatkuvasti aistia vanhempiensa padottuja tunteita ja tarpeita. Hän uskoo, että hänen selviytymisensä riippuu siitä, miten hyvin hän pystyy lukemaan vanhempiaan rivien välistä ja sopeuttamaan omat tunteensa, tarpeensa ja toimintansa tasaamaan heidän tunnetilojaan. Lapsen mieli harjaantuu luulemaan, että hänen omat voimakkaat tunteensa, jotka haittaavat tai heilauttavat vanhempien olotiloja, ovat vääriä.
Lapsi siis ehdollistuu palvelemaan herkkyydellään ensisijaisesti toisten tunteita ja tarpeita. Hänen tunteensa ja tarpeensa jäävät sivuun eikä hän tule koskaan nähdyksi kokonaisena omana itsenään. Hänen herkkyytensä ja siihen liittyvät kyvyt alkavat hautautua näennäisen kyllä-minä-pärjään-mutta-entä-sinä? -vahvuuden alle.
Mikäli emme ole tietoisia tästä lapsuuden toimintamallistamme, toteutamme sitä autopilotilla myös aikuisina.
Kun padottuja tunteita ja stressiä on paljon esimerkiksi työpaikalla tai parisuhteessa, överiempaattinen elää jatkuvassa ylikuormituksen tilassa. Sitä sävyttävät erilaiset selittämättömät hermostuneisuuden, ahdistuksen ja surun tuntemukset, jotka eivät tunnu olevan lähtöisin vain itsestä. Lisäksi hän tunnustelee toisia ihmisiä jatkuvasti ja miettii, miten voisi palauttaa sujuvuuden ja harmonian.
Kun henkilö on herkkä myös fyysisesti, omien tunteiden sivuuttaminen ja ympäristön kuormitus näkyvät nopeasti kehollisina oireina. Näitä ovat muun muassa väsähtely, kivut, unettomuus ja pahimmillaan totaalinen uupuminen ja autoimmuunisairaudet.
Erityisherkkyyttä ja empatiaa tutkinut terapeutti ja kirjailija Judith Orloff puhuu jopa “empaattisista sairauksista”, joissa erityisen herkät ihmiset nappaavat itseensä toisten ihmisten stressin ja huonovointisuuden oireita.
Kun tässä yliaistimisen tilassa viimein huomaamme, että meilläkin on tunteita ja tarpeita, on se usein jo liian myöhäistä. Monesti se tapahtuu vasta, kun olemme vajoamassa syvälle uhriutumisen ansaan. Suremme, miksi kukaan ei välittänyt, miltä minusta siinä tilanteessa tuntui ja miten voin, vaikka itse välitin toisista niin paljon.
Miten överiempatiasta voi vapautua?
Keino, joka on toiminut itselläni ja överiempaattisilla valmennusasiakkaillani, on myötätunnon kääntäminen kohti sitä kaikkein tärkeintä: itseämme.
Meitä överiempaattisia ihmisiä vaivaa usein lähes totaalinen arvostuksen ja myötätunnon puute omia tunteitamme, tarpeitamme ja kokemuksiamme kohtaan. Kun empatiaa on ehdollistunut osoittamaan ensisijaisesti muille, sen osoittaminen itselle voi olla todella vierasta. Harjoittelemalla se kuitenkin onnistuu.
Sen sijaan, että odotamme, että joku muu antaa tilaa meidän tunteillemme ja tarpeillemme, alammekin sallia tunteemme ja tarpeemme itse itsellemme. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta on överiempaattiselle vallankumouksellista.
Myötätuntotutkija Monica Worline on sanonut, että “Mikäli kärsimystä ei voi ilmaista, ei myötätuntoakaan ole mahdollista osoittaa”.
Jotta voimme avautua ottamaan vastaan myötätuntoa ja välittämistä muilta, on meidän tunnustettava oma herkkyytemme ja tarvitsevuutemme ensin itsellemme.
Minulle isoimpia askeleita on ollut näyttää avoimesti läheisilleni, kun minusta tuntuu pahalta, olen vihainen, surullinen tai pettynyt. Se on vaatinut ja vaatii edelleen paljon uskallusta. Joka kerta se on kuitenkin kannattanut. Uskomukseni siitä, että minut hylätään, on osoittautunut valheelliseksi. Olen saanut kokea, että ihmiset todella haluavat tukea minua, kukin parhaan kykynsä mukaan.
En ole myöskään osannut ottaa vastaan kehuja tai juhlia onnistumisiani. Samalla olen kuitenkin sisimmässäni kaivannut positiivista palautetta ja tunnustusta. Vasta, kun olen myöntänyt, että tältä minusta tuntuu ja näitä minä tarvitsen, olen avannut mahdollisuuden muille antaa niitä minulle.
Myötäelämisen mestariksi
Koska herkkinä ja empaattisina ihmisinä koemme sekä omia että toisten tunnetiloja vahvasti, meillä on hyvät mahdollisuudet kasvaa elämämme aikana myötäelämisen mestareiksi. Sellaisiksi, jotka ovat kotonaan koko ihmisyyden tunneskaalan kanssa, ottamatta kuitenkaan kaikkia maailman murheita omalle kontolleen.
Se alkaa siitä, että sallimme koko tunneskaalen itsellemme, sekä negatiiviset että positiiviset. Jos uskomme, että jotkut tunteistamme ja tarpeistamme ovat oikeampia kuin toiset, annamme tilaa vain niille. Muunlaisten tunteidemme kokemista vastustamme.
Tunteiden ja tarpeiden salliminen ei tarkoita, että meidän on mahdollista ilmaista ne toisille aina juuri silloin ja sellaisina kuin ne tulevat. Ennemminkin sitä, että kun tunne tai tarve nousee, uskallamme tehdä sille elämäämme tilan, jossa voimme ottaa sen rauhassa vastaan ja kokea sen semmoisena kuin se on. Ilman torjuntaa, arvottamista, tuomitsemista, piilottamista tai ylikorostamista.
Yksinkertaisimmillaan, pysähdymme hetkeksi tai kahdeksi sen keskellä, mitä elämässämme sillä hetkellä tapahtuu ja annamme itsellemme oikeuden ja luvan kokea tunteemme. Priorisoimme ne. Ja kerromme muille, miltä meistä tuntuu, mikäli se on suinkin mahdollista.
Kiireisen arjen keskellä tämän tunnehetken toteuttaminen voi vaatia rohkeutta. Se kuitenkin estää sen, että tunne patoutuu ja alkaa kerätä voimaa, joka myöhemmin etsii purkautumiskeinon esimerkiksi ahdistuksena, alakulona, sairautena tai odottamattomana räjähdyksenä.
Erilaiset meditaatio-, läsnäolo- ja keholliset harjoitteet voivat auttaa meitä tarkastelemaan, purkamaan ja muuntamaan meissä nousevia ja kasaantuneita tunteita rauhassa. Yhtä ainoaa oikeaa harjoitusta ei ole, mutta intuitiomme ja kokeilujen avulla voimme valita ne, jotka tuntuvat meille kussakin vaiheessa sopivimmilta.
Kun uskallamme tuntea kaikki tunteemme, pystymme sallimaan saman myös muille ilman, että yritämme fiksata heidän kokemaansa kärsimystä heidän puolestaan.
Överiempaattisina haluamme saada aikaan hyvää ja helpotusta sillä, että otamme toisten tunteita ja tarpeita vastuullemme. Samalla kuitenkin eväämme heiltä mahdollisuuden kohdata oman elämänsä haasteet semmoisina kuin ne ovat ja tehdä parhaansa kasvaakseen niistä.
Hylkäämme myös todellisen itsemme siksi, että täyttäisimme tietyt ehdot, jotta voimme saada hyväksyntää ja rakkautta parisuhteessa, perheessä, ystävyydessä, työssä ja muussa elämässä.
Nuo kuvittelemamme ehdot ja pyrkimys niiden täyttämiseen ovat tehneet tärkeää tehtäväänsä auttaen meitä selviytymään. Emme kuitenkaan tarvitse niitä enää, vaan pärjäämme oikein hyvin ilman. Sen sijaan voimme sallia vapaan, arvokkaan ja rakastavan itsemme astua viimein esiin niiden takaa. Sen, joka on herkkyydessään aidosti läsnä ja siksi myös vahva.
Kuusi askelta, joiden avulla voit aloittaa vapautumisen överiempatiasta:
- Tiedosta ja tutustu överiempatiaan itsessäsi.
- Anna elämässäsi tilaa omille tunteillesi ja tarpeillesi. Varaa itsellesi vähintään 10 minuuttia rauhallista aikaa joka päivä tunnehetkeä varten. Mitä tunteita koet ja mitkä ovat sen hetken keskeisimmät tarpeesi? Kirjoita ne muistiin. Jos tunteiden tarkastelu tuntuu vaikealta, sulje silmäsi, kiinnitä huomiosi rintalastasi keskelle sydänkeskukseen ja hengittele rauhassa niin kauan, kunnes olosi helpottuu. Palaa takaisin tunnustelemaan tunteitasi tai jatka seuraavana päivänä.
- Kenelle tai miten haluaisit ilmaista tunteesi? Ota riski ja tee se.
- Minkä tarpeesi haluaisit eniten täyttyvän? Miten voisit täyttää sen? Voisiko joku muu auttaa sinua täyttämään sen? Ota riski ja pyydä.
- Mieti, mitä omien tunteidesi ja tarpeidesi överiksi vetäminen kohdallasi tarkoittaisi ilman, että vahingoitat itseäsi tai muita. Tee sitä viikon ajan!
- Jos ja kun olet siihen valmis, anna anteeksi itsellesi ja ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan siinä, että olet huolehtinut toisten tunteista ja tarpeista oman hyvinvointisi ja voimasi kustannuksella. Jos ja kun olet siihen valmis, anna anteeksi niille, joiden tunteita ja tarpeita olet kokenut joutuvasi palvelemaan, jotta selviytyisit. Sekä sinä että he ovat tehneet parhaansa sen hetkisillä tiedoillaan.
Teksti: Marika Vepsäläinen
TULEVAT TAPAHTUMAT JA VALMENNUKSET:
Järjestämme tapahtumia ja valmennuksia ja tuotamme sisältöjä herkille, erityisherkille ja herkkyydestään kiinnostuneille ihmisille, joilla on tapana vetää toisten tarpeista ja tunteista huolehtiminen överiksi oman hyvinvointinsa kustannuksella.